Yo-kirjoitusten tuloksilla on enemmän ja enemmän merkitystä nykyisen korkeakoulujen opiskelijavalinnan takia. Perinteisiä pääsykokeita on vähemmän, ja niitä aiotaan karsia rajusti lähitulevaisuudessa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että panostat yo-kokeisiin kaiken osaamisesi ja vallmistaudut hyvin. Yo-koetulos voi ratkaista tulevaisuutesi suunnan.
Pitkän englannin yo-koetta pidetään yhtenä vaikemmista kokeista saada laudatur. Annan tässä artikkelissa vinkkini siihen, miten englannista voi kirjoittaa sen himoitun ällän. Se ei ole mahdotonta, mutta tietenkin erittäin vaikeaa. Vain 5% kokelaista saa kirkkaimman arvosanan. Sanomattakin selvää on, että pelkkä ”perusenglanti” ei riitä. Laudaturin saavat yleensä ne, jotka jollain tapaa ”harrastavat” englantia myös luokkahuoneen ulkopuolella. Fakta on myös se, että pelkkä oppikirjojen osaaminen ei riitä.
Lukion A-englannin oppimäärän yleinen oppimistavoite on tasoa B.2. Se ei tietenkään riitä laudaturiin, vaan osaamisesi tulisi olla selvästi normaalia parempaa. (Lisätietoa taitotasojen kuvauksista täällä >>) Ei riitä tehdä kaikki läksyt ja ymmärtää kaikki opetetut kielioppikiemurat. Se on pelkkä perusta. Perustusten päälle rakentuu vuosien ajan kartutettu monipuolinen sanavarasto, joka on sekä suullinen että kirjallinen. Tarvitaan eri erikoisalojen sanastoa ja virheetöntä kielioppia. Siksi englannin kielen monipuolinen kuluttaminen lukemalla ja kuuntelemalla on välttämätöntä.
Laudatur-enkun oma viikkokirje auttaa sinua valmistautumaan englannin yo-kokeisiin. Tilaa se tästä linkistä >>
Kärsivällisyys tuntuu olevan harvinainen hyve nykyajan pikamaailmassa. Sitä kannattaisi silti vaalia ja jalostaa ainakin yo-kirjoituksia varten, koska huolellisuus maksaa itsensä takaisin. Liian moni jättää väliin vastausten tarkistamisen ja kirjoitelman editoinnnin. Annettu koeaika kannattaa käyttää hyvin, ja varsinkin kirjoitelma vaatii aikaa hautua. Jokaisella lukukerralla keksit jotain parannettavaa. Kerron täällä siitä, miten voit kirjoittaa paremmin >>
Kirjoitelman kriteereissä mainitaan myös omaperäisyys. Aiheen tavanomainen ja yllätyksetön käsittely ei siis välttämättä tuo parhaita pisteitä, vaikka rakenteet olisivatkin kunnossa. Tässä kohtaa luovuus ja kekseliäisyys on plussaa. Muista kuitenkin, että sekava tajunnanvirta ei ole hyvä teksti, vaan rakenteella on väliä!
Kärsivällisyyden lisäksi ällän kirjoittaja on hyvin tarkka eli se kuuluisa pilkun viilaaja. Hänelle on itsestäänselvää esimerkiksi se, että:
- minä eli ”I” on aina isolla
- its ja it’s ovat eri asioita (myös heittomerkki on oikea)
- maat, kielet ja juhlapyhät kirjoitetaan aina isolla
- kiinteä sivulause ei vaadi pilkkua (Pilkuista kirjoitin aiemmin täällä>>)
- ja niin edelleen…
Laudaturista haaveilevan on parempi kiinnostua näistä vähäpätöiseltä tuntuvista oikeinkirjoitusseikoista. Väärin kirjoitettu on aina väärin kirjoitettu, ja joku toinen on luultavasti osannut.
Tämän artikkelin rivien välistä tihkuva pääviesti on se, että laudaturin saa ahkera ja ennen kaikkea intohimoinen englannin opiskelija. Laita siis napit korviin, BBC pyörimään ja kirjastosta John Irvingin kirjoja varaukseen. Kirjoita päiväkirjaa englanniksi ja aja perheenjäsenesi hulluuden partaalle puhumalla vain englantia. Voi olla että laudatur ei olekaan enää vain kuu taivaalla.
Cheers,
Katja
LAUDATUR-ENKKU 
Jätä kommentti